Iloista joulua! ♥

Anteeksi hiljaisuus tämän blogin puolella, mutta mulla ei oikein ole ollut kuvia, tai sen puoleen mitään erikoista kerrottavaakaan. Joulun jälkeen saattaa jotain ollakin, mutta en sen enempää toiveita halua herättää nyt itsessänikään, sillä kaikkeen liittyy aina jotakin hankaluuksia. Leuka rintaan, ja kohti uusia pettymyksiä. Pessimisti ei pety, niinhän sitä sanotaan... Nyt kuitenkin on ilon juhla, joulu, joten suuremmitta löpinöittä, iloista joulua juuri sinulle ihanalle! <3

HIHS 2017 lauantai

Heippa! Me pääsimme Helsinki International Horse Showhun lauantaina aamuksi ja iltapäiväksi. Ihanaa <3 Minä ilmoitin olevani ensi vuonna koko viikonlopun...

Olimme ensin katsomassa lasten matineaa, johon kuului pony tourin finaali. Niin paljon hienoja poneja <3 Tässä pikkuponien toinen ratsukko, en muista nimiä, koska hukkasin lähtölistan...

Isoja poneja.

Lasten matinean näytöksissä oli myös hienoja agility-koiria.

Suomen irlannincobyhdistys, plus yksi superihana shettis <3

Jerusalemin suutari-leikki.

Vikellystä.

Shettisvaljakko <3<3

Kouluratsastusluokka, Kira Kanerva ja Dorazio Suomesta esittävät laukanvaihtoja.

Suomalainen Peggy Högsten ja Lord Of Lennox.

Dina Ellermann ja Landy's Akvarell Virosta.

Maria Pyykönen ja Zelle Suomesta.

Suomenhevosia esiintymässä, toisen nimeä en muista, mutta toinen oli nimeltään Hukkakaura... Pisti naurattamaan noiden hienojen puoliveristen pitkien ja vaikeiden englanninkielisten nimien jälkeen <3

Nyt päästään esteluokkiin. Kevyet 160 cm, Michael Whitaker ja Con Man JX Briteistä.

Juulia Jyläs ja Finishing Touch Wareslage Suomesta.

Jyläys ja Finishing Touch Wareslage.

Eric Van der Vleuten ja Zigali P S Hollannista.

Yllä näkee 160 cm-luokan sijat.

Viimeisessä luokassa, jota olimme katsomassa (140 cm take your own line jumping competition, jossa siis tulee hypätä kaikki kentällä olevat esteet haluamassaan järjestyksessa mahdollisimman nopeasti, eli toisin sanoen ratsastaja suunnittelee itse itselleen ja hevoselleen sopivan radan kentällä olevista esteistä.) toiseksi tuli upealla suorituksella Susanna Granroth sekä Baccara Suomesta!

Oli kyllä kiva päivä, olisin voinut vielä jäädä... :D

Poneja moikkailemassa

Kävimme eilen moikkaamassa hiukan märkää ponikaksikkoa. Kuvat ovat puhelinlaatuisia, sillä minähän en kameraa ota tuonne kastumaan...

Meillä on jo loistavat suunnitelmat, kuinka voimme kesällä ajaa Möksyä ja käydä lenkillä sen kanssa, kun sillä ei ole varsaa. Vaavi oli rohkaistunut valtavasti, mutta ei kuitenkaan ole yhtä rohkea, kuin Monsteri tuon ikäisenä. Mököllä käyminen on nyt harventunut, kun koulukin alkoi. Yritämme kuitenkin käydä siellä aina kun mahdollista.

Syksy on jo pitkällä, ja illat ja aamut pimenevät hurjaa vauhtia. Puut alkavat kaljuuntua, ja osasta lehdet ovat varisseet jo lähes kokonaan pois. Etelä-Suomea pyyhkii valtava saderintama, nyt näyttäisi ihmeen kaupalla olevan ulkona pienen hetken aurinkoista. Ei muuta kuin nautitaan syksystä!

Pala minun heppailuhistoriaani

Moikka! Tänään ajattelin kertoa pientä pintaraapaisua minun hevoshistoriastana. Aloitetaas ihan alusta. Ensimmäisen kerran ratsastin Jallella, tätini islanninhevosella.Vuonna 2010 aloitin ratsastuksen tunneilla, pienellä yksityistallilla. Siellä pääsin myös ensimmäiselle leirille.

Jalle ja pikku-Silja vuonna 2008.

Pialla aloin ratsastaa Cina-nimisellä minishettiksellä...

...sekä Bessi-nimisellä shettiksen ja russ-ponin risteytyksellä.

Alias Bessi. Tuo kultainen poni, jolla ratsastin ensimmäistä kertaa ihan oikeilla tunneilla. Bessillä myös laukkasin ensimmäistä kertaa. Bessillä menin ilman talutusta, hyppäsin, kisasin, ja siltä myös putosin. Bessin kanssa pääsin sisälle hevosten mailmaan.  Bessukan kanssa opin ratsastuksen ja hevosen hoitamisen perusteet.

Pialla pääsin myös ratsastamaan ensimmäistä kertaa isolla hevosella, lämppäri Wallulla.

Siellä pääsin myös kisaamaan elämäni ensimmäiset kolme "ratsastuskisaa".

Ensimmäisen, ja tähän mennessä myös ainoan kerran tipuin kisoissa, onneksi juuri ja juuri maaliviivan jälkeen. Sijoituin toiseksi, ja palkintojenjakoon pääsin tallinomistajan miehen maastokuvioisissa sadevaatteissa. Tälle tippumiselle jaksan vieläkin nauraa :D

"Naamiaiskisat"

Kun Bessi lähti ylläpitoon toiseen paikkaan, Cinttu kävi minulle pieneksi, Waltterista oli tulossa vanha, ja Ariel ja Keksi olivat Julian kisaponeina, oli minun aika etsiä uutta ratsastuspaikkaa. Silloin kuumeisesti etsien meillä oli pientä taukoa, kunnes löysimme toisen yksäritallin läheltä. Siellä asui kaksi kultaista suokkipoikaa, Japeli ja Tero.  Muuttaessamme aloimme myös hoitaa ja ratsastaa naapurin suokkeja, Urhoa ja Elmeriä. 

Oonko vähän pieni..? Minä ja Japsu vuonna 2013.

Minä ja Japeli 2013.

Vuonna 2013 alettiin sitten hoitaa Mököläistä. Ja siinä onkin sellainen tarina, että olimme Japsulla ja Terpalla ratsastamassa. Meillä oli pyörät, asuimmehan vain reilun parin kilometrin päässä. Oli kesäloma, joten illalla ei ollut mikään kiire kotiin. Meillä oli vielä tallifiilis, vaikka olimmekin joutuneet jo lähtemään edelliseltä tallilta. Menimme sitten yhden koulukaverini kotiovelle koputtelemaan, että saisimmeko mennä katsomaan heidän hevosiaan. Saimme käydä tallissa rapsuttelemassa heppoja, mutta sitten muistimme, että siinä lähellä oli talli, jolla emme olleet käyneet. Soitin sentään äidilleni, että tunteeko hän tuon tallin omistajaa. Äiti vastasi, ettei sen tarkemmin tunne, mutta että Facebookissa oli ollut ilmoitus, että pieni mutta pippurinen shettistamma kaipaa tällä tallilla hoitajaa. Menimme sitten tohkeissamme koputtelemaan Anskun ja Elvin kanssa ovelle, sovimme, että minä puhun, ja kun meille tultiin avaamaan, kysyin suoraan: "Onko noi hevoset teidän?". Avaamaan tullut nainen ei ehkä osannut odottaa tällaisia vieraita. Hämmentyneenä hän vastasi, että ovat, ja kysyi, haluammeko mennä katsomaan niitä. Sitten hän tuli esittelemään meille tallin ja hevoset, ja sovimme, että voisimme tulla jo seuraavana päivänä hoitamaan Mököä.

Minä ja Möksy maastossa vuonna 2014.

Mökön kanssa saimme myös kärrytellä ensimmäistä kertaa kahdestaan.

Mökön kanssa opin paljon. Opin ohjasajamista, juoksuttamista, kärryttelemistä, sekä selässä pysymistä. Mökön kanssa opin myös, että aina ei voi mennä karsinan nurkkaan mököttämään, vaikka miten teksisi mieli luovuttaa. Mökön kanssa opittiin myös hoitamaan ja liikuttamaan hevosta itsenäisesti.

Jossain vaiheessa vaihdoimme Japsulta ja Terolta ratsastamaan Riikalle, jonne Bessi oli tullut vähäksi aikaa ylläpitoon. Siellä ratsastin Bessin lisäksi Rebecca-nimisellä shettistammalla, sekä alussa harvemmin, mutta loppua kohti yhä enemmän Jätkä-suokilla. Repsun kanssa sain yhä vain lisää maistella hiekkaa. 

Minä ja Bessi vuonna 2014 (?).

Pikku-Silja ja Jätkä, todennäköisesti vuonna 2014.

Jäppinen ja Repsutti.

 Ratsastelin myös satunnaisesti joillakin muilla talleilla, kuten Puolimatkassa, Hestbakissa, sekä Sydänkaviossa.

Minä ja Molli-poni Puolimatkassa vuonna 2011.

Silja, ryhti kuntoon vaikka laukataankin... Minä ja Kolbra Hestbakissa 2013.

Minä ja Siglir Hestbakissa 2013.

 Bessi sitten lähti seuraavalle ylläpitäjälle syksyllä 2014. Suru oli kova, ja kaipuu on vieläkin todella suuri, mutta tästä postauksesta en halua ihan kauheaa itkuvirttä kehitellä. Tiedän, että nyt Bessi opettaa jotakin muuta heppahullua pikkutyttöä ratsastamaan. Tiedän myös, että Bessin piti lähteä. Sillä on tehtäviä muiden sydänten valloittamisessa. Jos Bessi ei olisi lähtenyt, ei Pinkkua olisi koskaan tullutkaan. Jostakin on pakko luopua avatakseen uusia ovia. Kiitos kaikesta Alias Bessi <3

Tästä jonkin ajan päästä alkoi sellainen luku elämässäni, että vuoden 2016 alussa aloimme ratsastaa Anskun kanssa Riitin tallilla, jonka jälkeen olen kehittynyt valtavin harppauksin. Aloin myös keväällä 2016 vuokrata Pinkkua ( http://ponitt.blogspot.fi/2017/07/prinsessalle.html , uudestaan en kirjoita XD), mikä myöskin oli aivan oma lukunsa, ja opetti minulle paljon. Pinkun kanssa sitten jatkuivat selässäpysymisharjoitukset. Riitillä pääsin myös ihan oikeasti kisaamaan, edes vähän virallisemmissa tallikisoissa, mutta kyllä muutamat 1-tason kisatkin on tullut mentyä...

Minä ja Beauty vuonna 2016.

Ei hätää, oli mun esteistunta ja myötys vähän parempia tuolloin... Tässä jäin vain hypyssä jälkeen... Ainakin katse on eteenpäin XD

Pistää miettimään, että miten ihmeessä sijoituimme tuolla kaudella koulukisoissa toisiksi...

Minä ja Pinkeliina kesällä 2016 <3

Minä ja Pinkku talvella 2016-2017.

Keväällä 2016 aloimme Anskun kanssa etsiä yhteistä ylläpitohevosta. Kävimme koeratsastamassa Kiltsu-nimistä suokkia. Kiltsu kuitenkin meni toisaalle, eikä meille sitten muutakaan sopivaa löytynyt, joten Anskulle tuli myöhemmin Caro, ja minä jatkoin Pinkulla.

Oli mulla noin keskimäärin parempi ryhtikin...

Ja niin minä aloitin, ja jatkoin, ja jatkoin ratsastusta. Ja tässä ollaan. Täytyy sanoa, että harmillisen vähän mun ratsastusta on nykyään kuvattu, pitäis saada kameraukkoja kentän laidalle tunneille... Mutta nykyään tiedä jotenkuten, mitä tarkoittaa, kun hevonen on ohjan ja pohkeen välissä. Jotenkuten tiedän myös, mitä on peräänanto, ja se, kuinka hevonen käyttää itseään oikein. Jotain hajua minulla ehkä on. En tietysti edelleenkään sano olevani hyvä ratsastaja, mutta kehittynyt olen ainakin. Ja haluan kehittyä lisää. Haluan tulla hyväksi ratsastajaksi!

Arielilla ei niinkään ole niitä omia lihaksia, joilla kantaa itseään, enkä saa sitä todellakaan peräänantoon, mutta istunta alkaa olla siedettävä. Sitten vain myötäystä sisäohjasta ulko-ohjan tuen kuitenkin säilyttäen (ja tällä hetkellä se ulko-ohja on ehkä mun suurin ongelma), niin eiköhän se siitä. Sanoisin kuitenkin Arielinkin kanssa kehittyneeni kesän aikana.

Könötys, nyrkit ja sisäpohje...! No mutta Caro ei tuolloin ollut erityisen hyvällä tuulella...

Haluan kiittää ihan superisti kaikkia, jotka ovat olleet mukana ja tukeneet mun hevosharrastustani. Joka ikistä huippuhyvää opettajaa, hevosen- ja tallinomistajaa, sekä tietysti vanhempia, kavereita, ja iiiiiihan kaikkia upeita hevosia ja poneja tässä matkan varrella haluan kiittää. Missä olisinkaan ilman teitä? Kiitos! <3